Mae Sot

Vihdoin pohjosessa. Tulin tanne eilen 2 yon matkustamisen jalkeen. Pienta haroilya oli paasta Bangkokin pohjoiselle bussiterminaalille. Tultiin aamusta 4 aikaan Bangkokiin ja muutaman tunnin odottelun jalkeen alko bussitki rullaan. Yritin loytaa sita bussipysakkia ja loysinkin, mutta oli se bussi lopettanut tai vaihtanut reittia milla oli tarkotus paasta bussiasemalle. Onneksi sain apua yhdelta paikalliselta miehelta, joka vei mut sitten toiselle pysakille ja anto uuden bussin, mika menee sitten oikeaan paikkaan. Bussi tuli ja hyppasin kyytiin. ~1.5h myohemmin istuin vielakin samassa bussissa menossa kohti tuntematonta. Hyppasin sitten jossakin kohti pois ja otin taksin alle. Olin paassyt bussilla jo melko lahelle terminaalia, vain 3km ois ollu jalella.

Ostin sitten lipun seuraavaksi yoksi Bangkokista - Mae Sotiin. Bussi matka meni loistavasti ja bussin taso oli pikkusen eri kuin Suomessa. Ilmastointi, pehmeat penkit ja bussiemo, joka tarjoili pullaa, vetta ja pikakahvia. Hintaa koko 7h matkalle kertyi 400B. Suomessa paasee samalla hinnalla kaymaan baarissa, siita vahan mallia sinne pohjolaan.

Taalla Mae Sotissa ei ole oikeastaan mitaan tekemista/nakemista. Joitakin temppeleja, mutta eikohan noi ole jo nahty. Taalla on myos paljon burmalaisia pakolaisia ja yksi koulu, jossa on melko paljon vapaaehtoisia lankkareita opettamassa burmalaisia lapsia. Ihan lepposa mesta muuten, halpoja hedelmia ja muutenkin halvempaa kuin Bangkokissa/Koh Taolla. Kilo hedelmia maksaa 10-25B, riippuen lajikkeesta. Bonusta on myos esilla olevat hinnat. Tietysti niista voi jonkun verran tinkia, mutta eikohan se ole tassa konkursissa sama maksaa se 10B enemman. Taalla on myos yks kanadalaisen pitama ravintoja, josta saa oikeaa kunnon kahvia ja ruisleipaa! Normaalisti joka paikassa myydaan vaan Nestlen murukahvia, joka on pahempaa ku Euroshopperin kahvi. No toi ruisleipa nyt on puhtaasti kusetusta, normaalia paahtoleipaa, jossa on kaytetty joku 1% ruista. On se kuitenkin parempaa ku taalla muuten myytava paahtoleivan mallinen pulla.

Oon myos tormannyt taalla pohjolassa ensimmaisiin sateisiin. Paivalla on pienia kuuroja ja pilvista, mika sopii talle arjalaiselle ruholle erittain hyvin. Pystyy seisomaan ulkona ilman, etta paita ois lapimarka hiesta. Jonkun verran taalla kuitenkin vasyttaa koko ajan, vaikka saankin nukuttua hyvat unet joka yo. Johtuu varmaan tasta lammosta.

Mita jatkossa? Aluksi oli tarkotus lahta kaymaan Umphanigissa vaeltamassa, mutta taidan skipata talla kertaan sen. Huomenna otan suunnaksi Mae Sariangin. Sinne taytyy menna pick-upin lavalle kyhatyssa bussissa ja matka kestaa vain 6h. Maisemien pitaisi kuitenkin olla helvetin hienot. Mae Saringista ei ole omassa oppaassa mitaan mainintaan, paikka nakyy vaan kartassa. Eikohan sielta joku majoitus loydy ja jos siita jatkaa sitten heti eteenpain kohti Mae Hong Sonia, jossa pitas jo sitten olla pikkasen enemman aktiviteetteja.

Maiju, kylla taalla onnistuu asiointi vaikket mitaan sanoskaan, huitominen on kateva kieli. Suurin osa puhuu muutaman sanan lontoon murretta. Paivittainen asiointi onnistuu helposti, mutten rupeis politiikasta puhumaan. Kaikki reissaajat taalla taitavat olla enemman tai vahemman reppureissaajia, osa tulee tekemaan vapaaehtoistoita, osa lapikulkumatkalla ja jotkut ovat uusimassa viisumia Burman puolella. Taalla on ollut saksalaisia, ranskalaisia ja belgialaisia. Ei yhtaan brittia, mika on ihan positiivinen asia. Suomalaisia nain 4 Koh Taolla, mutta tajusin pysya erossa niista.