maanantai 27. heinäkuuta 2009

Laos pt. 2

Olin tuossa pari yota Vang Viengissa, tama paikka on tuttu kaikille madventuresista. Helvetillinen turistiloukku, jossa ei varsinaisesti ole mitaan tekemista muutaku tubing. Tubing on laji, jossa mennaan jokea alas rekan sisakumilla. Itse joen laskeminen on aika kivaa hommaa, mutta se kaikki mita siihen nyt on sitte taas liitetty on taytta paskaa. Porukka vuokraa renkaat hintaan 55k ja siihen paalle vakuutus 60k, josta saa takas vain 40k jos tuo renkaan takas 18:00 jalkeen. Renkaiden hommauksen jalkeen tuk-tuk alle (ilmainen) ja sitten mennaan joku 10km ylajuoksuun, jossa odottaa rivi baareja. Baareissa saa ilmaisia shotteja ja suht edullisia viina bucketteja ja kalijaa. Sakki riipasee ihan vitunmoiset rannit ja lahtee sitten illalla pimeassa jokea pitkin alas. Oli niissa baareissa tosin kaikki vaijereita joita pitkin pysty leiskauttaan jokeen, sinansa ihan kivaa hommaa. Paitti etta osaan ei paassy, ellei ostanu jotain juotavaa eka baarista. Itse matka kesti 45-50min, jos ei pysahtynyt matkalla mihinkaan. Viimeisen baarin jalkeen matkaa oli viela 40min jalella, eli kaikki baarit on heti alussa ja loppu on vaan lipumista.

Ihan hieno kokemus, mutta sita vaan en tajua etta miksi vitussa sita pitaa leikkia omalla hengella ja menna jokea alas siina kunnossa, etta just ja just pysyy maalla pystyssa. Nain myos yhden tyton jolla luki selassa '61 days tubing in Vang Vieng'. Oikijasti? Mita helevettia? 2kk samaa homma? MIKAPA SIINA.

Aamusta riipasin itteni tanne Laosin paakaupunkiin, Vientianeen. Paikka on melko pienen oloinen, mutta turisteja ei ole aivan yhta jarkyttavasti kuin Vang Viengissa tai Louang Prabangissa. Jos sita paivan tai 2 taalla nyt sitte istuskelis ja suuntais sitte nokan kohti uusia seikkailuja.

torstai 23. heinäkuuta 2009

Laos

Bloraytin suoraan Chiang Maista Laosiin. Viisumi makso 35 dollaria ja oli melko helppo hoitaa muutenkin. Lahdin heti seuraavana paivana siita sitten Slow boatilla 2 paivan matkalle kohti Louang Phabangiin. Venematka oli hieman tylsa, oli noin 6h kumpanakin paivana veneessa istumista ja yo vietettiin Pakbengissa. Matkalla tutustuin muutamiin tyyppeihin ja tapasin ensimmaiset suomalaiset. Oli hieman outoa puhua Suomea kuukauden tauon jalkeen, mutta kyllahan sita ihanaa koodikielta ei ikina unohda.

Pakbeng on pikkunen mesta, joka varmaan suureksi osaksi elaa yopyvilla turisteilla. Ei mitaan nahtavaa ja koko kylasta sahkot pois klo 22.27. Louang Phabang on sitten vahan isompi mesta ja vahan useammalla turistilla varustettu. Saas nahda miten kauan taalla hengailen. Tarkoitus ois jatkaa etelaan kohti Laosin paakaupunkia, matkalla tosin taidan pysahtya pariksi paivaksi turistihelvettiin nimelta Vang Viang. Kattoo nyt miten tuota aikaa on ja miten nopeesti liikun. Mahdollisesti kayn viela ihan Cambodian rajalla, 4000 saaren mestassa.

Ruoka taalla on melko samaa kuin Thaimaassa, riisia ja kanadaa. Ovat onneksi kuitenkin omineet ainoan hyvan asian mita ranskalaisilla on tarjota, patongin. Taalta irtoaa taytetty patonki hintaan 10K kip. Ruoka on muuten saman hintaista kuin Thaimaassa. Vaatteet ja turistikraasa taalla on tosin halvempaa kuin Thaimaassa, irtoaa melkein puoleen hintaan.

Yksi suuri ero taalla on myos Thaimaaseen verrattuna. Thaimaassa yritettiin kuukauden aikana myyda kerran huumeita. Taalla yritettaan vahintaan 10 kertaa paivassa. Illalla jokainen tuk-tuk kuski kyselee haluttaako ooppiumia tai marihuanaa.


Jussi, Mekongin vieresta

sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

Chiang Mai

Chiang Mai o iha lepposa mesta. Paljon turisteja, mutta enemman tekemista ku Paissa. Valilla sita vaan miettii etta mita vittua nuo kaikki turistit oikeen ajattelee. Ihme paskaa aina valilla, mutta kaikki menee niinku haluaa. Mikapa mina siihen olen mitaan sanomaan, samahan se on loukata lapalla paikallisten tapoja ja muuta shittia. Se avautumisesta.

Lauantaina kavin sipaseen kokkikurssin. Plorayteltiin 3 paaruokaa, currypaste, alkupala ja jalkiruoka. Mita opimme tasta? Ainakin sen etta sahkoliedet on ihan perseesta ja etta meika haluaa kaasuhellan ja wokkipannun. Ruoka oli hyvaa ja sita oli suht helppo tehda. Ainoaksi isoksi ongelmaksi muodostuu kaytetyt raaka-aineet. Ei taida Suomesta saada ku jotain sailyke-/kuivapaskaa. Eikohan se siita sitte ura urkene.

Tanaa vuokrattiin Johanneksen kans 250cc pyorat ja kaytiin vahan testaan paikallisia vuoria. Jalleen kerran helvetin hienoa hommaa, paitsi etta Johannes pannutti ja pisti pyoran vahan paskaksi. Toivottavasti ei tuu mitaa paskaa jalkeenpain. Oli tietysti vakuutus ostettuna, etta eikohan tuo siita. Pyorat oli tosin aika lassuja, kulki vaan 113km/h.

Tannaan kayn viela tutustuun Chiang Main sunnuntai yomarkettiin, josta pitas irrota muutama viilea paita hyvalla sakalla. Huomenna Chiang Khong ja ylihuomenna Laos. Sitten 2 pv veneessa Mekong jokea pitkin alas. Saas nahda mita meika tuosta Laosista on mielta. Pitaa ainaki 16pv hengailla, ennenku voi lahtija menee. Voi olla etta kay kuten nyt on koko reissulla kayny, aika menee ihan helvetin nopeasti. Tanaan on reissun puolivali, eli tappion puolella kohta.

torstai 16. heinäkuuta 2009

Pai

On tullut vietettya melko mukavaa aikaa taalla Paissa. Tutustunut yoelamaan ja uusiin ihmisiin. Oon viettanyt paljon aikaa yhden saksalaisen reissaajan kanssa.

Mielenkiintoisia kokemuksia ja tarinoita pojalla. Ikaa 27v ja ollut reissussa 2v. Polkenut Saksasta tanne ja meinaa jatkaa viela Australiaan, jossa pari vuotta toita ja sielta sitten Etela-Amerikan kautta Jenkkeihin ja Kanadaan. Sairasta settia, jos minulta kysytaan. Tosin oon nyt saanut ajatuksen paahan polkupyoralla matkustamisesta. Lisatietoa matkasta loytaa. http://harisafari.wordpress.com/
www.rothbrauninsblaue.de

Pai, hieno turistirysa. Ihan mullina ulkomaalaisia, vaikka on low season menossa. Ihmiset on tosin tosi ystavallisia ja tekemista riittaa, jos lahtee pois kaupungista. Kaytiin Johanneksen kanssa toissapaivana kahvilla Mae Hong Sonissa. Vuokrattiin 250cc endurot kuudeksi tunniksi. Matkaa on vain 108km, mutta aikaa kului menomatkalla 3h ja tulomatkalla 2.5h. Mahtavia maisemia, kurveja ja makia. Tuota sen moottoripyorailyn pitais aina olla. Tanaan vuokrasin normaalin skootterin ja kavin Katien kanssa norsufarmilla uimassa norsujen kans.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Vaeltelua

Kavinpa sitte tuossa Mae Sariangissa tutkimassa vahan mettia. Aluksi tarkotus oli vaeltaa jossakin muualla, mutta nain ne suunnitelmat muuttuu.

Vaellus oli 3 paivaa ja 2 yota. Vaelluksella ei ollut mitaan erikoisuuksia tai bonuksia, kuten norsuajelua tai jokilauttailua. Perus kavelya 3+6+3h. Matkaa kertyi vain 24km, mutta maasto ei ole tasaista. Eka yo oltiin oppaan Karin heimon kylassa, toinen jonku sen sukulaisen luona. Ruoka rokkas ja maisemat oli kivoja. Kuvat kertoo enemman ku 2 sivua tekstia.

Ekan paivan eka pysakki. Pitihan se kayda suihkuttelemassa.


2. paivan kyla jossa oltii yota.

Koyhyys opettaa.

Oltiin myos pilivessa.


Naita saatanan verenimijoita oli melko paljon. En tosin kertaakaan joutunut uhriksi. Kaikki muut kylla sai osansa. Loyty tuolla kerralla tuosta kengasta 5 kpl noita. Iilimatoja, jos joku nyt ei tajunnu. Kengat meni reissun jalkeen roskiin.
Aurinkolaskee.
Maisemaa. Tosin nayttaa luonnossa paljon paremmalta.



Oon aika tyytyvainen etta kavin vaeltmassa tuolla Mae Sariangissa. Kuulemma vaellukset on vahan erilaisia esim Chiang Maissa. Vuoristoheimot myy kaikkea paskaa niilla huudeilla ja muutenkin on vahan enemman turistimeininki. Tuolla mentiin valilla semmosia polkuja, joita ei oltu kaytetty pitkaan aikaan. Onneksi oppaalla oli mukana kunnon viidakkoveitsi.

Ryhma oli harvinaisen iso tahan vuoden aikaan ja varsinkin paikkaan nahden. 6 turistia, brittipari, jenkkipari ja yksinainen jenkki.

Tutustus tassa jatkossa pari paivaa Paihin ja sitte zoomailis Chiang Maihin.

tiistai 7. heinäkuuta 2009

Mae Sariang

Paikka vaihtunut 220km pohjoisemmaksi kuin viimeksi. Oli tarkotus tulla tanne jo eilen, mutta kavi toissa iltana semmonen erikoisuus, etta tuli guest housen pitaja kysymaan, etta haluttasko esittaa turisteja. Homman juju oli siina, etta piti olla turisti taman naisen oppilaille, jotka sitten leikki opasta paikallisessa temppelissa. Siella pidettiin joku vuotuinen munkkien telkeamistilaisuus. Ei ollut mitenkaan erikoinen, mutta saatiin syya seisovasta poydasta niin paljon ku haluttiin, ilmasella. Sain myos ilmaisen yon siella, joten oli liian hyva tilaisuus ohitettavaksi. Meista otettiin ainaki 100 kuvaa ja videota. Yrittavat ilmeisesti tehda Mae Sotista jotain turistimestaa.

Lahin tana aamuna 0800 pick-upista kyhatylla bussilla (en muista virallista nimea) kohti Mae Sariangia. Paikasta ei ole opaskirjassani mitaan muuta tietoa kuin se, etta tasta menee bussi Chiang Maihin. Matka oli kuitenkin homman tarkein osuus. Aluksi plorayteltiin 4h semmosta melko hyvaa tieta tasaisessa maastossa ja ihmisia hyppi ees taas. Viimeiset 2h mentiinkin sitten taydessa viidakossa ylos ja alas. Oli aivan torkijan hienot maisemat valilla.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Mae Sot

Vihdoin pohjosessa. Tulin tanne eilen 2 yon matkustamisen jalkeen. Pienta haroilya oli paasta Bangkokin pohjoiselle bussiterminaalille. Tultiin aamusta 4 aikaan Bangkokiin ja muutaman tunnin odottelun jalkeen alko bussitki rullaan. Yritin loytaa sita bussipysakkia ja loysinkin, mutta oli se bussi lopettanut tai vaihtanut reittia milla oli tarkotus paasta bussiasemalle. Onneksi sain apua yhdelta paikalliselta miehelta, joka vei mut sitten toiselle pysakille ja anto uuden bussin, mika menee sitten oikeaan paikkaan. Bussi tuli ja hyppasin kyytiin. ~1.5h myohemmin istuin vielakin samassa bussissa menossa kohti tuntematonta. Hyppasin sitten jossakin kohti pois ja otin taksin alle. Olin paassyt bussilla jo melko lahelle terminaalia, vain 3km ois ollu jalella.

Ostin sitten lipun seuraavaksi yoksi Bangkokista - Mae Sotiin. Bussi matka meni loistavasti ja bussin taso oli pikkusen eri kuin Suomessa. Ilmastointi, pehmeat penkit ja bussiemo, joka tarjoili pullaa, vetta ja pikakahvia. Hintaa koko 7h matkalle kertyi 400B. Suomessa paasee samalla hinnalla kaymaan baarissa, siita vahan mallia sinne pohjolaan.

Taalla Mae Sotissa ei ole oikeastaan mitaan tekemista/nakemista. Joitakin temppeleja, mutta eikohan noi ole jo nahty. Taalla on myos paljon burmalaisia pakolaisia ja yksi koulu, jossa on melko paljon vapaaehtoisia lankkareita opettamassa burmalaisia lapsia. Ihan lepposa mesta muuten, halpoja hedelmia ja muutenkin halvempaa kuin Bangkokissa/Koh Taolla. Kilo hedelmia maksaa 10-25B, riippuen lajikkeesta. Bonusta on myos esilla olevat hinnat. Tietysti niista voi jonkun verran tinkia, mutta eikohan se ole tassa konkursissa sama maksaa se 10B enemman. Taalla on myos yks kanadalaisen pitama ravintoja, josta saa oikeaa kunnon kahvia ja ruisleipaa! Normaalisti joka paikassa myydaan vaan Nestlen murukahvia, joka on pahempaa ku Euroshopperin kahvi. No toi ruisleipa nyt on puhtaasti kusetusta, normaalia paahtoleipaa, jossa on kaytetty joku 1% ruista. On se kuitenkin parempaa ku taalla muuten myytava paahtoleivan mallinen pulla.

Oon myos tormannyt taalla pohjolassa ensimmaisiin sateisiin. Paivalla on pienia kuuroja ja pilvista, mika sopii talle arjalaiselle ruholle erittain hyvin. Pystyy seisomaan ulkona ilman, etta paita ois lapimarka hiesta. Jonkun verran taalla kuitenkin vasyttaa koko ajan, vaikka saankin nukuttua hyvat unet joka yo. Johtuu varmaan tasta lammosta.

Mita jatkossa? Aluksi oli tarkotus lahta kaymaan Umphanigissa vaeltamassa, mutta taidan skipata talla kertaan sen. Huomenna otan suunnaksi Mae Sariangin. Sinne taytyy menna pick-upin lavalle kyhatyssa bussissa ja matka kestaa vain 6h. Maisemien pitaisi kuitenkin olla helvetin hienot. Mae Saringista ei ole omassa oppaassa mitaan mainintaan, paikka nakyy vaan kartassa. Eikohan sielta joku majoitus loydy ja jos siita jatkaa sitten heti eteenpain kohti Mae Hong Sonia, jossa pitas jo sitten olla pikkasen enemman aktiviteetteja.

Maiju, kylla taalla onnistuu asiointi vaikket mitaan sanoskaan, huitominen on kateva kieli. Suurin osa puhuu muutaman sanan lontoon murretta. Paivittainen asiointi onnistuu helposti, mutten rupeis politiikasta puhumaan. Kaikki reissaajat taalla taitavat olla enemman tai vahemman reppureissaajia, osa tulee tekemaan vapaaehtoistoita, osa lapikulkumatkalla ja jotkut ovat uusimassa viisumia Burman puolella. Taalla on ollut saksalaisia, ranskalaisia ja belgialaisia. Ei yhtaan brittia, mika on ihan positiivinen asia. Suomalaisia nain 4 Koh Taolla, mutta tajusin pysya erossa niista.

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Bangkok

Tulin Bangkokiin, josta on tarkotus nyt saman paivana jatkaa Mae Sotiin. Ainoa ongelma on, ettei bussit kule viela tahan aikaan. Tultiin tanne klo 3.40 ja nyt pitaa kuluttaa muutama tunti, etta kaupunki heraa eloon. Alkuperanen tarkotus oli lahta illalla matkaan, etta ois aamulla perilla, mutta voi olla etta lahen suoraan aamusta matkaan. Mitapa sita taalla Bangkokissa turhaan pyorimaan.

Sitten muutama kuva



Tuolla kaytiin snorkkeloimassa.



Sukelluskurssi, Mina, Yung-Wa, Michaela ja opettaja Dan.





Bensalenkkarit, naita tulijuttuja on joka ilta, ihan kivan nakosta hommaa.